DALMATIANKOIRAT - rotuinfo
Dalmatiankoiran rotumääritelmä sekä rotukuvaus löytyvät yhdistyksemme kotisivuilta, joten niitä en tälle sivulle tarkoituksella laitakaan. Sen sijaan tässä on muutamia asioita, jotka tulisi ottaa huomioon dalmatiankoiraa hankkiessa. Nämä huomiot perustuvat omakohtaisiin kokemuksiini dalmatiankoirien kanssa yli 40 vuoden ajalta.
KENELLE DALMATIANKOIRA SOPII?
Dalmis sopii yhtä hyvin lapsiperheeseen kuin lapsettomalle yksineläjälle. Kerrostaloon siinä missä omakotitaloon. Pääasia on, että koira saa tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä. Dalmis haukkuu tai ei hauku. Haukkuminen on hyvin yksilöllistä; haukkumaton koira voi alkaa haukkumaan jos perheeseen tulee haukkuva koira ja päinvastoin. Dalmis pitää uimisesta tai sitten ei pidä. Se tekee pentuna valtavasti tuhoa tai ei yhtään mitään. Lainatakseni Forrest Gumpia: dalmatiankoiran pentue on kuin suklaarasia; ikinä ei voi tietää mitä tulee… Toki emän ja isän perusteella voidaan olettaa jotain, mutta oletukset ovat vain suuntaa antavia, sillä jokainen dalmis on omanlaisensa.
​
Dalmatiankoira on rotu, joka tarvitsee kunnollisen peruskoulutuksen. Aikuinen dalmis painaa 25-35 kiloa, joten sen kanssa tulee hankaluuksia jos sille ei ole opetettu käytöstapoja. Hyvätapainen dalmatiankoira on ihmisen paras ystävä, jonka voi ottaa mukaan mihin tahansa ja jonka kanssa voi harrastaa mitä tahansa. Dalmis on seurakoira, joka oppii nopeasti kaikenlaisia temppuja saadakseen palkkion, ei niinkään miellyttääkseen omistajaansa. Yhtä helposti kuin se oppii, se myös osaa ”unohtaa” oppimansa, eli kertaus on opintojen äiti. Jos jaksaa ensimmäisen vuoden olla erittäin johdonmukainen koulutuksessa, pääsee helpommalla tulevaisuudessa. Myöhemmin pienet hairahdukset sallitaan, ilman että tilanne riistäytyy hallinasta. Tämä pätee erityisesti luoksetulon koulutuksessa.
​
Dalmatiankoira on maailman kaunein koira. Jotta se pysyy kauniina ja uljaana, se tarvitsee paljon liikuntaa, mielellään vapaana juoksemista. Dalmis ei ole kovin riistaviettinen joten sitä voi huoletta pitää irti pelloilla ja metsässä jos peruskoulutus ts. luoksetulo on varmaa. Se pitää matkustamista ja on hyvin helppo totuttaa auto- ja venematkailuun. Se rakastaa hevosia ja usein hevosihmisillä on dalmis mukana ratsastuslenkeillä. Se tykkää juosta polkupyörän vieressä ja vetää pulkkaa ja kulkee sujuvasti mukana hiihtoladulla. Meidän koirat ovat matkanneet lentokoneessa, autolautoilla, hevoskärryissä, linja-autossa ja raitiovaunussa. eikä niillä koskaan ole ollut ongelmia matkustamisen kanssa.
NARTTU VAI UROS?
Urosdalmis on paljon haastavampi koulutettava kuin narttu, enkä mielelläni luovuta urospentua ensimmäiseksi koiraksi. Toisaalta uros on aina valmis mukaan matkaan, siinä missä narttu saattaa valita sohvalla makailun jos ulkona sataa vettä tai on pakkasta. Narttudalmis on ahneuden perikuva ja sen vuoksi helppo kouluttaa, koska se tekee makupalan eteen mitä tahansa. Uroksen kanssa saa käyttää paljon kekseliäisyyttä löytääkseen oikean motiivin jotta koira saadaan palkittua. Niillä on melkoinen kokoero; narttu on noin 25 kg ja 56 cm narttu ja uros noin 35 kg 61 cm, joten ero on huomattavan suuri.
HOITOPAIKKA MATKAN AJAKSI?
Mikäli koiraa ei voi ottaa mukaan matkalle, ei sen hoitoon jättäminen yleensä ole ongelma. Kaikkein tyytyväisin se on, mikäli se saa hoitajan omaan kotiinsa. Dalmis kuitenkin sopeutuu erinomaisesti joka paikkaan. Jopa täysin vieraiden ihmistenkin kanssa, mikäli sen peruskoulutus on suoritettu hyvin ja se tietää paikkansa laumassa.
HOITO JA RUOKINTA?
Dalmiksen turkki on helppohoitoinen eikä sitä tarvitse/kannata pestä kovin usein. Mutta siitä lähtee paljon lyhyttä ja jäykkää karvaa, joka ei lähde irti vaatteista ja huonekaluista kuin nyppimällä. Dalmis kyllä pärjää kovassakin pakkasessa, mikäli se liikkuu koko ajan. Pihalle sitä ei saa jättää sateessa tai pakkasessa.
​
Dalmatiankoiran ruokinta perustuu vähäproteiiniseen ruokavalioon. Dalmis on kaikkiruokainen, mutta sen erikoinen aineenvaihdunta aiheuttaa uraattikiteitä ja niiden myötä iho-ongelmia, mikäli valkuaista syötetään liikaa. Meidän koirat syövät raakaruokaa/kuivamuonaa ja voivat hyvin. Mutta kuppikuntia ruokinnan tiimoilta on yhtä monta kuin on ruokalajiakin, ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.
Dalmiksen kanssa vähän on paljon, monessa asiassa. Koulutuksessa vähän ääntä sekä vähäeleistä toimintaa. Vähän muutoksia arkirutiineissa. Vähän turkinhoitoa. Ja ennen kaikkea, vähäproteiinista ruokaa. Omien kokemukseni mukaan dalmatiankoiran iho-ongelmat pääsääntöisesti johtuvat yliruokinnasta, liiallisesta sähläämisestä koiran ympärillä, muutoksista elämäntilanteissa, liiallisesta turkin pesemisestä ja harjaamisesta. Sekä ennenkaikkea siitä ettei koiralle ole johdonmukaisesti opetettu mitä siltä odotetaan ja miten esim. uusia asioita kohdataan turvallisesti ja luottavaisesti.
​
Dalmis on pitkäikäinen rotu eli varaudu jakamaan täplikkään ystäväsi kanssa seuraavat 12-14 vuotta.
KASVATTAJAN VASTUU?
Kun hankit Coastal-dalmatiankoiran, olen tukenasi alusta loppuun saakka. Olen kiinnostunut kasvattieni hyvinvoinnista myös sen jälkeen, kun ne ovat muuttaneet uusiin koteihinsa. Toivon että pennunomistajat ottavat koulutukseen ja ruokintaan liittyvissä asioissa ensisijaisesti yhteyttä kasvattajaan, kuin myös siinä tapauksessa, että koirasta luopuminen tulee ajankohtaiseksi tai sen kanssa elämä tuntuu liian vaikealta. En välttämättä voi ottaa aikuista koiraa takaisin kotiini, mutta useimmiten sellaisiinkin asioihin löytyy ratkaisu.